Mä en oo niitä ihmisiä joita oikeesti kiinnostaa seisoskella kameran edessä, varsinkaan kun ottaja ei oo ketään kelle keikistellä, hah, vaan kamera jonka takana ei seiso yhtään ketään. Ei ketään sanomassa et, hymyä , vasemmalle, alas, ei noin!! Kiitos itselaukaisin, 100 otosta ei saa mua vielä edes olemaan paikallaan.
Vaatteet kertoo musta paljon. Jos en oo epäonnistunut aamulla, kiukuissani kierrellyt ympäri asuntoani, päälläni olevat vaatteeni kertovat siitä mitä olen yleensä ja mitä olen juuri tänään. Uskon siihen, että vuoden päästä jos katson kuvaani vekkihameessa, en muista enään minkälainen olin sinä päivänä. Sen tiedän, että varmasti sillä hetkellä en olisi voinut muuta päälleni laittaa, tai olisin huijannut itseäni.
Päivän vaate tuntuu aina ainoalta mahdollisuudelta. Jos mulla ei ois tätä hametta, ei mulla ois ollu mitään missä olisin tuntenut juuri tänään itseni kokonaiseksi.
Mulla on oma tyyli, tyyli joka tulee paljon mun mielialasta, siitä, minkälainen minä sisälläni olen. Jos tyylini ei olisi tällainen, en varmasti harrastaisi joogaa, rakastaisin eri ihmisiä ja söisin kokonaisen pähkinäsulkaalevyn sijaan kasan kermakaramelleja. Jos olen sisäistänyt korkeat korot, olen 6 mittaa pidempi, mutta varmasti muullakin tavalla muuttunut nainen.
En voisi kuvitella koskaan pukeutuvani ihan kokonaan mallinuken asusteisiin, jotain siinä helposti on aina pielessä. Muodista saan vaikutteita, muoti vaikuttaa aina, vaikka emme haluaisikaan. Se on olemassa nyt! Ja jo vuonna -64, ajattelevat naiset pukivat ylleen mieltä helliviä, itseltään näyttäviä kokonaisuuksia.
Hyvässä vaatteessa minulla on kaikin puolin mukava olla. Hyvän vaatteen
valitsen päälleni, vielä huomennakin. Silmät tällä hetkellä aarteen, Vuoden -64 Suomen Kuvalehden, mustaakin mustavalkoisemmilla tietoa ja kuvia täynnä olevilla suurilla sivuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti