Niin kauan kun mulla on vielä kädet, mä aion kirjoittaa. Jos en koulujuttuja, niin itseäni varten. Vaikka tänne.
Tosiaankin, omistan taas oikean käden, sen jälkeen kun olen huomannut, että periaatteessa tarpeettomalle vasemmalle kädellekin on tullut tarkoitus. Nimittäin.
Olla naisen varakäsi, toisen puuttuessa.
Pitäisikö meidän kaikkien ruveta harjoittelemaan hiusten pesua, meikkaamista ja kirjoittamista vasemmalla kädellä, tai sillä omalla heikommallamme?
Meinaan kerron vaan, että ei ole helppoa se.
Oltaisiin sitten molempitaitoisia.
Opiskelun alkaessa, eilisestä kädettömyydestä jotenkin ihmeellisesti tänään jo parantuneena, ylistän normaalisuutta. Kun vielä muistan miltä tuntui olla jollain tapaa puutteellinen, mä en toivo liikoja.
Olen tyytyväinen siihen mitä mulla on, se oikeasti riittää.
Unelmoidaan sitten taas huomenna,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti