Unohdetaan joskus kaikki muut, julkkiksetkin, ja keskitytään enemmän itseemme.

Mitä sitten, jos et tunnistanut julkisuuden henkilöä, vaan vitsailit hänelle ihan muuten vaan jostain vähän vähemmän tärkeästä,  kuin donitsien rasvapitoisuudesta?

Olen sitä mieltä, että aina ei tarvitse olla skarppina.


Vähät välitän muutenkin siitä, että tänään en ole kiinnittänyt huomiota ollenkaan siihen, miltä näytän. Vielä vähemmän mietin sitä nyt.

Koska minä, joka olen aina näköjäänkin rentoutumisen tarpeessa, vähemmän rankasta arjesta huolimatta, lähden merelle.

Mökille.

Enkä todellakaan tällaisessa asussa, vaan jossain sellaisessa missä minulla on tilaa liikkua ja jossa minulla on vielä vähemmän huolta siitä, mihin istun tai missä makaan.


Vähät välitetään miltä tänään näytetään ja vietetään aikaamme juuri niissä vaatteissa ja just sillä naamalla, miltä itestä parhaalta tuntuu.

Tästä päivästä, mä puhun vieläkin

Sain tänään töissä mitä halusin tälläkertaa. Sain meinaan vastuuta.


Tällaisena keskiviikkona, päivänä kun minä aloitan vasta viikkoni. Vietän tätä keskiviikkoa, kuin maanantaita.


Ei silti, että maanantaina ei olisi tuntunut ihan itseltään.


Paluu arkeen, kesäisestä merimaisemasta. Juhannus häistä ja siitä unelmien huvilasta.

Kun on hädin tuskin selvitty niistä viikonlopun lukemattomista itikanpuremista, ja ajattelun mahdollistamista maanantaista ja tiistaista, jotka vieti kokonaan kotona ja tietoisena siitä, että ulkona sataa, eikä edes aurinko lämmitä.


Niin minä todellakin sallin itseni:

-Käpertyä vaaleansiniseen huopaan.

-Käpertyä parhaaseen kainaloon

-Upottautua elokuviin

-Syödä enemmän herkkuja, sipsejä, kuin normaalia ruokaa

-Suunnitella tulevaa ja valittaa tästä hetkestä

-Purnata välillä kaikesta. Purnata menneestä ja huomisesta, mutta samalla tajuta, että hyvinhän mulla menee.

-Olla iloinen niistä asioista, joista vuosi sitten valitin joka päivä. Olla todellakin tyytyväinen tämän ajan arkeen.

-Jättää kamera jonnekin nurkkaan, ja olla tallentamatta tällaisia kotipäiviä. Ja sen sijaan, päivitellä täälläkin yhä viime viikonlppua, viikonlppua, josta ei puuttunut mitään.



Vaikka tänään on periaatteessa maanantai, mä suunnittelen jo viikonloppua. Koska varastin viikosta kaksi ensimmäistä päivää, kysymättä lupaa keneltäkään muulta kuin itseltäni ja tuntematta huonoa omatuntoa, mulla on mahtava viikko. Viikko joka periaatteessa loppuu jo kolmelta perjantaina.


Perinteikästä keskiviikkoa. Pysytään periaatteissa ja muistetaan maistaa kaikkia uusia kesän jäätelömakuja, myös sitä pistaasia.

Meidän Juhannus

Juhannuksen voi viettää monella tapaa.

Sellaisen suomalaisen Juhannuksen, johon kuuluu maalais maisema, vesi, mökki, ranta, sauna.


Tähän Juhannukseeni, lauantaihin, kuului kaikki se suomalainen. Kuului ystävät ja ihana vihreä keskikesän ilma. Aivan uskomaton ympäristö, aivan käsittämättömän ihana huvila.

Yötön yö, kaunis punertava taivas, taivaanranta ja meri.



En vaatinut Juhannukseltani, siltä lauantailta paljoa. En vaatinut kuin ystäviä ja sain vielä enemmän. Sain niin paljon enemmä, kun olisin tarvinnut.


Olen kaikkeen enemmän kun tyytyväinen.


Mieli lepäsi, hyvissä nojatuoleissa, mukavassa sängyssä, parhaassa kainalossa. Mieli lepäsi siinä merimaisemassa, uidessa ja saunoessa.


Sain niiltä ystäviltä paljon. Sain halauksia, taputuksia, ihania sanoja. Niin hyvää ja lämmintä seuraa. Sain naurua ja hymyjä. Sellaisia aitoja iloja, aitoja hymyjä.


Menen siitä lauantaista sanattomaksi, ja saan ilon kyyneleitä.


Näistä tällaisista päivistä saa voimaa, voimaa pidemmällekin. Näitä ei voi edes ymmärtää, näistä voi vain unelmoida.


Lauantai oli kuin unta. Ei painajaista, vaan sitä parasta, sellaista, johon toivoo nukahtavansa vielä uudelleen.

Palaisin perjantaille.


Naisten hulmuavat hameenhelmat, miesten suorat puvut, prässätyt, komeat, ja siistit.

Koristeltu, miehekkäällä tavalla maskuliininen kirkko.

Mies pappi.

Kenkien puisia korkoja, miesten mustan kiiltäviä nahkakenkiä.

Onnesta kyynelehtiviä läheisiä, nauravia, iloisia, juhlan humussa.

Laitettuja hiuksia, huolella valittuja asuja.

Juhannus idyllisessa maalais maisemassa, lato, koivun oksia. Maisemia, joissa silmä lepää. Peltoja, heinikkoja, koskia, luonnon kukkia.

Aurinkoa ja lämpöä. 

Oma paikka, parhaassa seurassa.

Suussa sulavia, vatsan täyttäviä, maukkauita ruokia. Kylmiä ja lämpimiä, pää ja jälkiruokia.

Virkistäviä, herkullisia juomia.

Iltapalaa ja suomalaisia punaisia mansikoita.

Tanssia, laulua ja leikkiä, hyvässä suhteessa.

Mahtava poikaystävä.

Punaista, valkoista ja vihreää.


Tästä oli mun Juhannusaatto, perjantai tehty.

Omalla tavalla, tuotan tulosta, johon olen tyytyväinen

Ja muuten puuttuu todellakin, Juhannusmekko. Ei niistä häistä perjantaina, vaan lauantailta, jolloin nimenomaan se yyterin mökki vaatii sen raitamekon , jonka olisin mahdollisesti löytänyt vaikka marimekolta, jos olisin ajoissa muistanut.


Mutta kyllä, olen tyytyväinen, ainakin hiuksiini, melkein niihin samanlaisiin, kuin Pipsa Hurmerinta kantaa.


Tänään olen saanut paljon. Saanut paljon siitä, miten olen saanut ystävilleni hyvää olo. Laittanut enemmän kuin mielelläni heidän hiuksiaan, kesäkuntoon, häitä varten ja Juhannukseksi. Muiden iloista kun näin oppii saamaan hyvää mieltä, niin kyllä elämä hymyilee ja vaikka risukasaankin.


Ja uusista ihanista lukijoistani, kommentin jättäneistä ja kaikista teistä anonyymeistäkin, joista ei ole tietoa, kiitos olemisestanne, te joka tapauksessa rikastutatte päivääni, omalla hyvällä erikoisella tavallanne.

Teitä kiittää Karoliina, joka punttisalin sanan muistamisen sijaan käyttää sanaa voimailusali.



Jos hiuksista, muiden ja omien uusienkin, niin myös erilaisista muistakin materiaaleista innostuneena, kotisohvalta voin jälleen kerran kesästä hullantuneena toivottaa, hyvää Juhannusta. Pitäkää lippu korkealla, ja tehkää sitä mitä te osaatte. Niin teen minäkin ja jään ihastelemaan kaverini pörrömattoa.

Sitä minäkin

"Pärjääks sä nyt , et sul ei tuu tylsää ko meen suihkuu?"

-Joo mä pärjään, mut toimiiks sul netti?

"Toimii mulla!"

Niin, mä sit pärjäsin.

Olisin tehnyt tänään paljon, ja muutakin kuin istunut tietokoneella.

Olisin juonut kupin kahvia enemmän, jos olisi tehnyt mieli.

-Olisin viettänyt enemmän aikaa omassa pihassa, aurinkotuolissa, jos olisi ollut aikaa.


-Olisin vienyt koiran pidemmälle kävelylle, jos olisi ollut aikaa.


-Olisin juonut enemmän vettä sitruunaviipaleilla, jos minulla olisi ollut sitruunaa.


-Olisin ollut vihainen, jos minulla olisi juuri tänään ollut päänsärky.


-Olisin toivonut aurinkoisempaa ilmaa, kello kolmen jälkeen.


-Olisin järjestänyt huomiselle kokonaan vapaapäivän, jos se olisi ollut mahdollista.


-Olisin kerännyt kotimaljakkoon luonnonkukkia, jos ne eivät olisi sutanneet käsiäni.


-Olisin toivonut, sitä vähemmän palamisesta kutiavaa ihoa.

Keskiviikkona odotellaan jo viikonloppua. Jolloin annan aikaa itsekkäästi vain itselleni, ja mun pienelle perheelle.

Järjestetään enemmän aikaa ja käytetään se niin hyvin kuin mahdollista.

Muista eilinen, elä tänään ja unelmoi huomisesta

Sinne mökille, ikävä.

Siihen saunaan, ja siihen seuraan.

Samalle rannalle, samaan veneeseen.

Tämän kaltaisina sadepäivinä, kun tänään tiistaina, ymmärtää miten paljon on auringosta riippuvainen.

Kuviakin on turha ottaa punaisista hai saappaista ja sadetakista. Sateenvarjosta, märistä hiuksista ja varpaista.

Joten, paljon paremman olon saamiseksi, lisään aurinkoisia kuvia viime viikonlopulta, kun en enään muistanut, miltä sateella tuoksuu.



Tänään tiistaina toivon aurinkoista huomista, kuivia varpaita ja hyvää mieltä.


Ja mitä muuta voinkaan sateisena työpäivänä tehdä, kuin suunnitella ensiviikon viikonloppua, jolloin minusta ja merimaisemasta, tulee yhtä tyyntä virtausta.


Menen juurikin, omalle mökille.