Tänään oon viettäny parhaissa maisemissa vapaa päivää. Olin jo ihan unohtanut vapaani. Mutta mikä parasta, yllätysvapaa ei koskaan sotke suunnitelmia., vaan päin vastoin, antaa mulle vielä enemmän mahdollisuuksia.
Mutta,tänään taiteilija minäni on taas tuskissaan puuskutellut saamattomuuttaan. Sanon itseäni saamattomaksi, jos syytän tekemättömyydestäni aikaa ja kiirettä.
Joten sovein itseni kanssa tänään, ensviikon -pakko hoitaa nyt-tehtävät.
Oon jo aikaa sitten sunnitellut päässäni jotain seinälle. Taidetta, omasta päästä.
Itse ajatus työn tekemisestä saa mut jo suunnittelemaan koko sisustusta uudelleen. Sopiva maalauspaikka, sopivat välineet ja oikea mieli.
Pää ja vatsa tyhjänä, mulla ei ole mitään sanottavaa.
Niinkuin joku mies sanoi minulle tänään istuessani kahvilassa, Pidä lippu korkealla. Pitäkää tekin!
keskiviikko 9. toukokuuta 2012
Tänään muhun on luotettu, monella tapaa.
On annettu vapaat kädet kampaajan roolissani.
Tänään musta on jopa tehty personal shampoon ja hoitoaineen ostajaa. "Hei
Karoliina, joku kerta kun menet kaupunkiin, niin osta mulle joku hyvä
shampoo ja hoitoaine, niin mä maksan ne sitte sulle kyllä."
Tänään sain palautetta. "Moi Karo, kaikki tykkää mun hiuksista. Kivaa."
Tänään, mulle tarjoiltiin kahvia, ilmaiseksi. "Tarjoon sulle myös kahvin."
Tänään tykättiin mun hameesta. "Oi sulla on ihana hame."
Tänään mulle sanottiin "Kiitos"
Kiitos siskolle kuvista, tässä itse luodussa koko päivän kestävässä
kiireessä. Näin mä virnistän kulkiessani, kun mulla ei ole aikaa
poseerata.
Mä en voi sanoa kuin kiitos kaunis. Kiitän ja kummarran, ja niiaan vielä sen kaupan päälle. Te kaikki ihmiset, tutut ja hieman vielä tuntemattomat, teette mun päivistä erityisiä. Niistä kaikista sanoista ja ilmeistä, mä kiitän ja ens kerralla kun tavataan, mä oon se, joka tarjoaa kahvit!
Kaikkea tätä on mieltä Karoliina, jonka on tänään ollut ihan pakko
kokeilla Lumian tarjoamia ilmaisia, mitä typerämpiä sovelluksi, jopa
sellaisissa paikoissa, joissa se ei ole niin suotavaa. Ja joka nyt jo ehkä viimein uskoo, et tää on ihan hyvä päivä sittenkin!
Onnellinen omistaja. Tyytyväinen itseensä ja hankintaansa ja kerrankin ajan siivillä.
Antaa mulle mahdollisuuksia avartaa maailmaani jopa kotimatkalla. Saa minut hymyilemään.
Tämän avulla, mä en ole enään koskaan yksin. Hyvissä ja huonoissa hetkissä, on joku aina yhden nappulan päässä, kuuntelemassa mun hetken päähänpistojani.
Tämän avulla tallennan maailmaa. Nappaan parhaista hetkistä kuvia, saan muistot ruudulle, aina kun haluan.
Lukemattoman ilmaisen radiokanavagenre valikoiman avulla, pääsen hetkessäni haluamaani fiilikseen. Juoksen eteenpäin suomihippihopin tahtiin. Istun puistonpenkillä ja katselen minkälainen on maailma, kun mä olen jollain indie/alternative musiikin tahdittamalla nettisivustolla.
Olen täällä, pienen äänimerkin päässä. Ai että, Elämä tehdään kyllä helpoksi.
Tässä vasta pieni osa tallentamiani, juuri niitä vatsaa kutkuttavia hetkiä, joista olen saanut paljon ja vielä vähän enemmän, koska minulla, minulla joka kulkee tänään ajan hermoilla, on valkoinen ja siitepölyinen maailma kädessään, nimittäin Lumia.
maanantai 7. toukokuuta 2012
Arvostan omaa aikaa. Olla yksin itseni kanssa. Se onnistuu helpolla silloin kun on kaikki omasta mielestä ihan hyvin. On helppo unohtaa ympäröivä maailma, sen äänet ja upputua omiin ajatuksiin. Ja vaikka lukea tai kirjoittaa. Kirjoittaa, eli tuntea paremmin.
Mökillä meni taas viime viikonloppu. Mökillä saan anteeksi paljon. Laiskuuteni ja jopa sen, että en vain jaksa pestä kasvojani illalla. Voin vain syyttää mökkiä, ja sitä, että joka paikassa ei ole vesihanoja. Mökillä saa unohtaa kaiken. Jopa oman blogin.
Mökillä aurinko paistoi ja ruoka maistui. Istuin ulkona tuolissa ja kirjoittelin päiväkirjaani.
Aurinko saa mut istumaan toppatakissa, pehmustetulla aurinkotuolilla. Tuulee, mutta minua ei haittaa. Olen onnellinen, eikä mun tarvitse näyttää hyvältä. Voin vain istua ja ajatella.
Lauantaina söin ja valitin, sunnuntaina söin ja tänään maanantaina en tee kumpaakaan. En voi valittaakaan, koska aurinko paistaa ja päätänikään ei särje. Varpaat ovat kerrankin lämpimät ja tuulikaan ei särje korvia.
Tämä viikko vaatii voimaa. Mun jaksaminen mitataan nyt. Tällä viikolla mulla ei ole vapaata, mutta mä jaksan.
Toivotaan kaikki että tuuli laantuu ja uskotaan kohtaaloon, jos jokin ei vain onnistu.
Parhaimpien blogien maailmassa runsaasti aikaa viettänyt, rasvaisella ruualla herkutellut, ollut samaa mieltä, hymyillyt. Mutta tällä kertaa tehnyt sen kaiken ulkona ja melkein yksin.
"En pysty kuvittelemaan jotain vähän sinne päin. Jos en ole vahvasti sitä mieltä, että tässä minun kuuluukin olla, en pysty olemaan."
-Katja Ståhl-
Kun haluaisi olla vihainen vanhoista jutuista, mutta ei pysty.
Menin facebookin etusivulle niin jollakin oli heti joku teksti päivitetty näin:
ÄLÄ tuomitse minua menneisyydestä, En elä siellä enää.
Toisin sanoen, anna jo anteeksi.
Samalla näillä mietteiden hetkillä alkaa soimaan spotifysta tän hetken yks top 10 listan ehdottomista kappaleista. Gotye, Somebody that I used to know.
Pitäskö sitä luottaa kappaleen sanoihin ja unohtaa, et hän onkin vaan joka jonka tunsin.
Ei, mä mietin sen niin et, ei oo mitään sattumaa et just toi biisi mitä mä kuuntelen välillä (välittämättä niinkään sanojen merkityksestä) kokoajan. Onneks repeat on keksitty.
Ei elämä aina oo ruusuilla tanssimista, mut mä oon niitä ihmisiä, joka unohtaa risut ja vaikka etsii väkisin ne ruusut elämästä, vaikka niistä pienistä asioista sitten. Ne pienet asiat kumminkin pitää mut just tässä missä mä olen. Pienet asiat on niitä suurten asioiden tukipilareita, ne pitää ne suuret asiat pystyssä. Suuret asiat, kuten rakkaus.
Mun ei pitäny ruveta filosofiksi täällä.
Mä olen nyt tässä, mä en tiedä, enkä mieti huomista. Elän hetkessä ja tiedän et kuulun nyt just tänne missä olen.Se ei ole sattumaa, ei mikään.
Kaikella on merkityksensä. Myös sillä, et mä oo siirtäny sunnuntain työt ensiviikolle, ihan vaan sen takia et mä pääsisin mökille. Mökille mun rakkaimpani kanssa, hänen vapaapäivänään. Se tuntuu nyt hyvältä.
Elämä on mahtavaa, kun sitä oppii elämään tässä hetkessä. Ja miks musta tuntuu, et miehet osaa ton paljon paremmin kuin me naiset.
Omilla jaloillani, vaikka ne eivät kovin jämäkät olekaan, mä jykevästi seison. Mökin kalliomaalla vaikka, mutta vielä sunteellisen toppavaatteissa.
Karoliina, joka on jo muuten antanut anteeksi vanhemmilleen, saamastaan Joululahjasta, imurista, tuossa pari vuotta sitten.
Ja minkä mä sille voin, mä rakastan niitä ihmisiä, jotka rakastaa mua.
"Koska mikään ei voi mennä pieleen, kun teen täysin samoin kuin viimeviikoloppuna, kun meni kaikki just parhaiten!"
-Karoliina Männistö-
Kultaisia ovat mun ystävät. Kultaisen keltaisia ovat viikonloppuherkut!
Ihana vapaa viikonloppu taas tulossa. Mua kutsuu perhe, ystävät ja huomenna hyvien lämpimien ilmojen merimaiset, mökille siis.
Mökki antaa mulle aina luvan rentoutua!
Mä en oikeastaan toipunut vielä siitä edellisestä mökkireisustakaan kokonaan. Hajanainen viikko pyhien vuoksi sai mut olemaan töissäkin mökillä. Kyllä mökkivaatteita reisun jälkeen vielä päivä kuuluu pitää.
Tänään perjantaina mä valitsen hyviä sipsejä. Herkku sipsejä ylä hyllyltä. Nappaan pepsi-maxia kaveriksi ja kuljen tyytyväisenä kangaskassi olalla kävellen kotiin. Vaikka aurinko ei mylle hymyile, mun uus puhelin Lumia tekee sen.
Kuuntelen koko matkan radiosovelluksen musiikkia. Tän päivän fiiliksen mukaan valitsen, Suomalainen musiikki ja sieltä tarkemmin kohta, naislaulajat. Satunnainen kun tämä lista siis on , pomppaa ruudulle Laura Närhi. Kuuntelen väkisin ja haluaisin skipata.
Jos mä olisin musiikki expertti ja mulla ois hyvä ääni, mä laulaisin, tuottaisin ja säveltäisin, näyttäisin vielä ihan samalta, kuin Chisu. Sanat ja tyyli kaikin puolin kohdallaan!
Hyviä musiikkihetkiä hieman tihkuttelevaan perjantaihin, ja uskokaa tai älkää, iltaani kuuluu myös Suomi jääkiekkoa, itse jääkiekkogurun seurassa!
Uutta ihanaa ja erilaista kuin ennen. Mun uus sormus, on astetta kovempi!
Tässä sormuksessa näkyy mun kovempi puoleni!
Mitä koruihin yleensä tulee, oon huono niissä. Välillä joutuu, kun oikein haluaa koristautua koruilla, tekemään sen väkisin.
Mulla on koruja, vanhoja yleensä, koska uusia tulee ostettua todella harvoin, syystä että, en käytä.
Korvakoruja käytin joskus niinkin usein, kuin joka päivä, ja kuljin nappikorvakoruissa siksi, että en tuntisi oloani alastomaksi. Nykyään, työntäessäni ne tuskalliset piikit korvareikiini, näytän joulukuuselta ja otan ne pois.
Kaulakorutkaan ei oo mun juttu. Mitä niihin tulee, käytän joskus. Rippiristiä, kultaista, käytin silloin kun oli sen aika.
Kultaista kaulakorua, jonka sain avomieheltä, rakastan kovasti ja pidän näkyvällä paikalla kotona.
Haluan käyttää koruja. Haluan et se koru mitä käytän, on enemmänkin kuin vain vain koru. Haluan että se on joltain tarkoituksella minulle. Rakkaudella annettu, vain minua varten ostettu.
Oli se sitten kultaa, hopeeta, tai nahkaa, mä käytän, jos sillä on joku tarina ja jos en näytä kuuselta. Ja tänään mä taas opettelen, enkä edes tee sitä väkisin. Mulla on rihkamaa vasemman käden peukalossa, koska se tuntuu tänään hyvältä. Viikon päästä mä tuskin muistan mihin sen taas olen jättänyt.
Hopean loistavaa loppu torstaita toivottaa Karoliina, joka ei millään ehdi istua tietokoneella, koska Itellalta saapui uus luuri, valkoinen, Lumia.
Useempi päivä meni taas mökillä, merimaisemassa. Mikä hienointa, oli lomaa!
Tää vappu oli erilainen, mutta taas yksi parhaista.
Tänä vappuna vietin aikaa siskoni kanssa ja se sai mut lähentymään.
Tänä vappuna ulkoilin koko ajan ja se puhdisti mut sisältä oikein perin pohjin.
Tänä vappuna mulla oli oma koira ja mä rakastuin.
Tänä vappuna mulla on mun oma rakas jota rakastan joka päivä enemmän
Tänä vappuna grillasin, itse.
Tänä vappuna tein tulen, itse.
Tänä vappuna somistin mökkiä, mutta en serpentiinein.
Tänä vappuna samosin metsässä ja se kasvatti luontominääni.
Tänä vappuna söin munkkeja ja join simaa, muutamana edellisenä en huomannut.
Tänä vappuna käytin ulkohuusia, enkä keksinyt siitä mitään huonoa sanottavaa.
Tänä vappuna veneilin ja pelkäsin uppoavani.
Tänä vappuna nautin auringosta, toppatakissa.
Tänä vappuna pidin seuraa ystävilleni ja olin itseni.
Tänä vappuna nauroin ja nauroin aidosta ilosta.
Tänä vappuna koin sähkövika katkon ja korjasin sen.
Tänä vappuna valmistin itse muuripohjalettuja ja niistä tuli syötäviä.
Tänä vappuna haravon käteni kipeiksi, mutta ajatus että harrastin liikuntaa,saa mut itsestäni ylpeäksi.
Mä kasvoin vappuna. Kasvoin siskona, koiran omistajana, rakastajana, grillimestarina, tulen tekijänä, somistajana, samoajana, herkuttelijana, ekominänä, kaverina, veneilijänä, sähkömiehenä, ruuan laittajana ja mitä vielä.
Kasvetaan kaikki koko ajan lisää, ainakin henkisesti! Näihin ihaniin mökkitunnelmiin. Paluu arkeen ja koulutehtävään, joka maistuu aina puulta!
