Karoliina Männistö
Uutta ihanaa ja erilaista kuin ennen. Mun uus sormus, on astetta kovempi!
Tässä sormuksessa näkyy mun kovempi puoleni!
Mitä koruihin yleensä tulee, oon huono niissä. Välillä joutuu, kun oikein haluaa koristautua koruilla, tekemään sen väkisin.
Mulla on koruja, vanhoja yleensä, koska uusia tulee ostettua todella harvoin, syystä että, en käytä.
Korvakoruja käytin joskus niinkin usein, kuin joka päivä, ja kuljin nappikorvakoruissa siksi, että en tuntisi oloani alastomaksi. Nykyään, työntäessäni ne tuskalliset piikit korvareikiini, näytän joulukuuselta ja otan ne pois.
Kaulakorutkaan ei oo mun juttu. Mitä niihin tulee, käytän joskus. Rippiristiä, kultaista, käytin silloin kun oli sen aika.
Kultaista kaulakorua, jonka sain avomieheltä, rakastan kovasti ja pidän näkyvällä paikalla kotona.
Haluan käyttää koruja. Haluan et se koru mitä käytän, on enemmänkin kuin vain vain koru. Haluan että se on joltain tarkoituksella minulle. Rakkaudella annettu, vain minua varten ostettu.
Oli se sitten kultaa, hopeeta, tai nahkaa, mä käytän, jos sillä on joku tarina ja jos en näytä kuuselta. Ja tänään mä taas opettelen, enkä edes tee sitä väkisin. Mulla on rihkamaa vasemman käden peukalossa, koska se tuntuu tänään hyvältä. Viikon päästä mä tuskin muistan mihin sen taas olen jättänyt.
Hopean loistavaa loppu torstaita toivottaa Karoliina, joka ei millään ehdi istua tietokoneella, koska Itellalta saapui uus luuri, valkoinen, Lumia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti