Vai mitä että 4 päivää riittää nollaamiseen?
No ihan todellakin, ainakin tällaisessa paikassa. Eikä siihen oikeesti paljoo tarvita!
Tää paikka saa mut nollille. Saa mut aloittamaan oikeasti sen arjen ensiviikon maanantaina. Heräämään edes hieman hymy huulilla arkeen. Kävelemään arkisessa maanantai aamussa, tietäen, että on vasta kotona, kun 8 pitkää tuntia on takana.
Tää paikka saa mut itkemään. Ensiksi surusta siitä, että jää ehkä viimeiseksi tällaiseksi pitkäksi viikonlopuksi mökkimaisemassa, sitten tältä vuodelta. Toiseksi ja lopuksi siitä, kuinka yksinkertaisen helppoa on tuntea olonsa näin hyväksi.
Kuinka vähän se hyvä olo loppujenlopuksi vaatii.
Tää maisema saa mut istumaan ulkona, vaikka yksin. Vaikka sataisi, niin sateensuojassa. Vaikka hyttysverkossa, jos se sen vaatii.
Tää paikka sai mut taas pukeutumaan ruutuihin. Tai johtuuko se siitä, että tohon mekkoon ne vaan paremmin kuin sopii.
Mulla, ihmisellä, joka ei pysy paikoillaan, jos ei ole ihan pakko. Ihmisellä, joka haluaa ottaa hienoista ilmoista kaiken ja vieläkin enemmän irti, on se tunne,
Se , kun tuntuu, että jokaista asiaa mitä tällä hetkellä tekee, tekee viimeistä kertaa tänä vuonna, saa maistumaan tulevan arjen aika paskalta. Ja kaikki se siksi, että aurinko ei enään vaan niin ylhäältä paista,
Niin ylhäältä kuin eilen.
Mutta mua ei harmita. Ei,
Koska mulla on olemassa mökkimaisema. Jos ei vähään aikaan, niin ens keväänä sitten taas.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti