Päivä voi alkaa parhaalla tavalla. Ja nämä päivät ovat tältä vuodelta yhdessä kädessä.
Ei oikeastaan kesällä haittaa missä se alkaa, kunhan se alkaa auringossa.
Joko merellä mökillä, tai merellä Yyterissä.
Tää päivä meni nopeaan. Se alkoi heti sängystä noustua ja loppui vasta yön tunneilla. Mutta se kesti silti liian lyhyeen.
Vanhemmat, kiitos kyydistä Yyteriin. Kiitos myös seurasta. Ja kyllä, koitan käydä enemmän. Kiitos vielä illalla saadusta kyydistä takaisin merelle, mutta ihan eri puolelle.
Sitä samaa merta. Suurta, sellaista, joka ei lopu, koska sen varrella on niin paljon. On mökki, on laiturit. Yyterin hiekat.
Mä lomailen kesän , ympäri samaa merta.
Meri, jossa välillä lepään. Jos en minä veneessä tai muuten vain selälläni. Niin siinä lepää silmät.
Ne silmät lepäsivät tänään Yyterissä. Hiekassa, auringon vaalentamissa hiuksissa, vaaleansinisessä vedessä, niissä suolan takuttamissa hiuksissa.
Mutta mitä väliä.
Jos saan viettää päiväni Yyterissä, kesähelteellä.
Mun hiukseni saavat todellakin olla miten ovat, vaikka likaisina,
Mutta poissa auringon edestä.
Karoliina, joka toivottaa tälläkertaa itsekkäästi itselleen sellaista työpäivää, johon ei aurinko kuulu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti