Jos se on hyvä sulle, se on hyvä mulle!

___________________________________________________________________________________
Karoliina Männistö

Mun äiti on varmasti eläny hetkessä kun se on ostanut just ton Dixi coat, Made in finland takin, just niitä ylppäreitä varten. Mä tuon takin tänään 80-luvulta, 1840 luvun taloon, 2012 luvulle, en ylppäreitä, vaan just mua itseeni varten. Äidiltä tyttärelle. Ihanan helppoa olla omavarainen, ja minähän olen. Ja mä elän nyt hetkessä.


Elän tänään täysillä.Mulla menee lujaa. Kun juoksee, niin musta tuntuu siltä et menee oikeesti lujaa, muutenkin kuin fyysisesti. Jos mut näkee juoksemassa niin tietää et mulla menee nyt oikeesti hyvin. Mulla varmaan sillon odottaa kotona lämmin ruoka. Kahvi on jo kupissa. Mun kulta on halannut mua just niin ihanasti. Mul ei oo mikään koulutehätävä kesken ja vaikka ois niin mul ei oo huolta siitä et se pitäs olla jo huomenna 2 kerroksen palautus laatikossa.


Aion olla, haluan paljolti olla, sellainen mun mielestä ihana, makoisa, lämmin, hyvä ihminen, muille niiin kiva ihminen, sellainen ihminen kenen kanssa halutaan olla kavereita. Jos haluan, olen. Aion oikeesti sanoa rakastan sinua. Aion katsoa silmiin ja oikeesti tarkoittaa sitä. Aion helliä, silitttää, halata.

Mä teen sen. Näen juuri niitä ihmisiä joita ajattelen joka päivä, myös niitä jotka eivät tiedä asiasta. Ja aion kertoa kuinka tärkeitä nämä ihmiset minulle ovat. Avaan ihmisille ovia, lakaisen hiekat muiden jalkojen edestä. Mä aion tehdä joka päivä, ei, joka tunti! jotain hyvää.:)
 

Minä olen tajunnut

__________________________________________________________________________________
Karoliina Männistö

1. Kuinka ihanaa on kuulla tuhinaa omasta sylistä. Joku pieni olento nukahtaa syliisi.käpertyy käsiisi.
2. Miten oikeesti joskus ei päässä kulje yhtään mitään ja on aivan mahdotonta edes saada ajatuksia sanoiksi.
3. Että, en siedä itseäni kun kiroilen.
4.  Joskus kun eksyn kuuntelemaan yhen biisin suomalaista ni tulee joku , nyt kuuntelen loppupäivän suomalaisia biisejä ja sinä päivänä suomalainen musiikki on parasta musiikkia.
5.  Ostin kumisaappaat, enkä voi ymmärtää miten olen pärjännyt ilman.
6. Keltainen on sittenkin väri
7. Yksinkin voi katsoa elokuvia.
8. Kun menen bussiin koiran kanssa mustassa ulkoiluasussa, pinkkimustissa lenkkareissa ja vaalea pitkä tukka auki, minut tulkitaan eri tavalla, väärin ?
9. Mun olohuoneen pöytä on täynnä tavaraa. Mulla on joku kauhea halu asetella kaikki hienoimmat esineet olohuoneen pöydälle. Mikään muu paikka ei ole niille hyvä. Ennen olin, ei lainkaan olohuoneen pöytää, ihminen.
10. Kuinka korkokengissä kävellään.
11. Mun on mahdoton oppia muistamaan kappaleiden ja esiintyjien ja minkään bändien nimiä, en siis kuuntele musiikkia ilman mun spotify listoja. 
12.  Jukkapojalla on paljon hyvää meineillään, ehkä mullakin oikeesti nyt on.Onks se niin et kaikki paska tulee aina sillon kun liian moni asia menee liian hyvin? 

__________________________________________________________________________________

 

Kaikin puolin kevättä

__________________________________________________________________________________
Karoliina Männisto

Herkuttelusta, sipseistä, dippailusta, hyvästä viinistä

Suu korviin asti ilosta, Nauruista vatsanväänteille asti, hyvistä ystävistä, kuulumisista

Sateisesta ilmasta, tutuista kasvoista, räikeistä väreistä

Kodista, pienestä ihmekoirasta ja rakkaasta.

Makoilusta, sekoilusta, valvomisesta

Hämmennyksistä ja piristävistä mokista

perheestä, ilosta, rakkaista ihmisistä

Niistä on tämä viikonloppu tehty

Sivusta katsoen

Mä en oo niitä ihmisiä joita oikeesti kiinnostaa seisoskella kameran edessä, varsinkaan kun ottaja ei oo ketään kelle keikistellä, hah, vaan kamera jonka takana ei seiso yhtään ketään. Ei ketään sanomassa et, hymyä , vasemmalle, alas, ei noin!! Kiitos itselaukaisin, 100 otosta ei saa mua vielä edes olemaan paikallaan.

Vaatteet kertoo musta paljon. Jos en oo epäonnistunut aamulla, kiukuissani kierrellyt ympäri asuntoani, päälläni olevat vaatteeni kertovat siitä mitä olen yleensä ja mitä olen juuri tänään. Uskon siihen, että vuoden päästä jos katson kuvaani vekkihameessa, en muista enään minkälainen olin sinä päivänä. Sen tiedän, että varmasti sillä hetkellä en olisi voinut muuta päälleni laittaa, tai olisin huijannut itseäni.

Päivän vaate tuntuu aina ainoalta mahdollisuudelta. Jos mulla ei ois tätä hametta, ei mulla ois ollu mitään missä olisin tuntenut juuri tänään itseni kokonaiseksi.

Mulla on oma tyyli, tyyli joka tulee paljon mun mielialasta, siitä, minkälainen minä sisälläni olen. Jos tyylini ei olisi tällainen, en varmasti harrastaisi joogaa, rakastaisin eri ihmisiä ja söisin kokonaisen pähkinäsulkaalevyn sijaan kasan kermakaramelleja. Jos olen sisäistänyt korkeat korot, olen 6 mittaa pidempi, mutta varmasti muullakin tavalla muuttunut nainen.

 En voisi kuvitella koskaan pukeutuvani ihan kokonaan mallinuken asusteisiin, jotain siinä helposti on aina pielessä. Muodista saan vaikutteita, muoti vaikuttaa aina, vaikka emme haluaisikaan. Se on olemassa nyt! Ja jo vuonna -64, ajattelevat naiset pukivat ylleen mieltä helliviä, itseltään näyttäviä kokonaisuuksia.

Hyvässä vaatteessa minulla on kaikin puolin mukava olla. Hyvän vaatteen
valitsen päälleni, vielä huomennakin. Silmät tällä hetkellä aarteen, Vuoden -64 Suomen Kuvalehden, mustaakin mustavalkoisemmilla tietoa ja kuvia täynnä olevilla suurilla sivuilla.

Opetellaan uudestaan pyörällä ajaminen!

Plussaa. Mä sukelsin valkoiselle sohvalle.

Tutustuin muutamaan ihmiseen taas paremmin.

Minut ymmärreettin oikeanlaisena, lämpimänä.

Koitui kehuiksi,että olin vielä eilisillä hiuksilla, samalla ponilenkillä, ja silti kampaukseni kuuleamma näytti tarkkaan suunnitellulta.

Kiitos opiskelijatoverien, sain nauraa vatsalihaksillani.

Miiinusta, ehkä. Nukuin aamulla liian myöhään. 20min päästä koululla, ei riitä minullekaan. Myöhässä 10min.

 Sohvalleni ei mahdu 3 ihmistä makuu asentoon niin, että säästyttäisiin kivuilta.

Tuntuu, että en kerinnyt kunnolla tutustumiseen asti jakamaan ajatuksiani, ymmärryksiäni, minun mielipiteitäni.

Ymmärrettiinkö minut väärin?

Minua luultiin tylsistyneeksi, vaikka olin kiinnostunut ja aiheesta tykästynyt. Näytin kuulemma oudosti erilaiselta.

Kävellen todellakin kestää kauemmin kotiin, kuin pyörällä.

Tänään opein paljon. Ymmärtämisestä, toisten hyväksymisestä, kunnioittamisesta. Paljon palautteita-päivä. Palautteiden kautta me kasvetaan. Kehu päivässä suuntaan tai toiseen, tekee meistä enemmän mitä olemme ennen olleet. Opein kuuntelemaan taas lauseen kauemmin, annoin puheenvuoroja!
Kaunis sana / pieni taputus olkapäälle, riittää pitkäksi aikaa. Toisen ilo sai minut hymyileemään! Ja alan sisäistämään ajatusta jo yhdestä korvakorusta, ehkä sitten kesällä.

Ajatuksia ja varpaita lämmittävää päivää kaikille! Mä kuuntelen sun lempi kappaletta.

Lenkkarit vastaan tennarit?

Ihana laajentaa maailmankuvaa. Maailamassa on myös muitakin maita kun Bulgaria, jonne lentokoneet matkustaa. Reissasin kolmen päivän varoitusajalla Etelä Koreaan. Tajusin, yli Venäjän, Aasiaan. Katsoin minne lentokone vei ja  hyppäsin kummallisilla monivärisillä  (kirjaimilla?)  peiteltyyn bussiin. Suomessa bussin kyljessä lukee korkeintaan Jyp, mustalla.

Seisoin keskellä jotain värikästä kaupunkia,  huvipuistolta se minusta enemmänkin näytti. Menin kioskin tapaiseen, oven tapaisesta aukosta sisään. Ostin jotain jäätelön näköistä, jäätelön tuntuista, pirtsakan makuista.

Metrokortissa, riipustimessa, muovipalassa, (tai mikä sen nimi onkaan), oli reikä. Siitä riippui kummallinen pehmolelu joka oli metrolippumuovipalan "avaimenperänä".
Suomessa meillä on.....bussikortti.

Keskustassa kaduilla seisoi mies, pukeutuneena sanomalehtiin. Sanomalehdet eivät näyttäneet sanomalehdeltä, hesarilta. Suomessa saunassa juodaan vain kaljaa ja saunotaan, korealaisessa saunassa pelataan viedeopelejä, katsotaan teeveetä, tilataan herkkujuomia ja ollaan yötä jos siltä tuntuu.

Meillä kukkii voikukka, Korean kaduilla purppurana kukkii kirsikka.

Jos suomessa ollaan tennari kansaa, koreassa kuljetaan rehellisesti lenkkareissa. Jos laitan ylleni yksinkertaisen mustan hameen ja kävelykengät, korealainen pukeutuu valkoisiin tennareihin ja vyötärölle tiukasti kuminauharesorilla aseteltuun reisiä paljastavaan kukkahameeseen.

Olen aivan varma, että Korean värikartta on varmasti suurempi kuin Suomen kouluissa tuhat kertaa päntätty, sellainen muutamalla värillä varustettu. Jopa Mc Donaldsin M kirjainkin sisälsi kaikkia sateenkaaren värejä. Meillä syödään nuudeleita, vaaleita nuudeleita. Mutta Koreassa ne on jo myös mustia.

Mun neulepaita on tarina. Mun neulepaidassa on ihania pieniä kohtia, värillisiä sellaisia. Mun paidasta mulle tulee mieleen Korea! Mun paidasta tulee mieleen Stefanie (Gagi), eräs erittäin ihana kukalliseen mekkoon pukeutunut persoona Koreasta, kiinalainen Stef. Paita on lahja häneltä, paita on muisto, joka päälläni vie minut tänään hetkeksi huvipuistoon.

Kaikille tasapuolisesti sopivan psykedeelista tiistaita!


   

Päiväni Kate Winslettinä

    Kai sitä vaan tarvii luopuu vanhoista. Minä, minimalistinen materialisti. Kun oikeana päivänä muhun tutustuu, luulee hulluksi hamstraajaksi. Totta, jos alan teille kertomaan kaikista niistä pienistä kinderylläreistä ja pienistä ala asteella salaa kirojoitetuista viestilapuista, joilla mun kellarini lattia oli joskus täyttynyt. Jotenkin sitä on aina varmaan koittanut sitä unohtunutta lapsuutta pukea materiaksi, kun ei jotenkin ne lukemattomat äidin senkintäyteiset valokuvat tunnu riittävän.

    Mä oon miettinyt monesti syksyisin, ja ollut myös ihan varma, et tänä vuonna talvi vaan jää välistä. Ei lämpömittari laskekaan nollan alapuolelle ja me kuljetaan kaikki mekoissa aina ensi viikolla. No koskaan ei ole vielä kesä jatkunut Jouluun, joten pitää varmaan hyväksyä et tämäkin on sellainen karu totuu.

    Ei mä tuu ikinä toistamaan kellekään sanoja totally, darling. Ei, mulle ei ilmesty edes yltiömäisen auringossa makoilun avulla niitä pieniä ruskeita pisamia nenänvarteen ja kivasti juuri oikeisiin kohtiin silmien alle. Mun hiukset eivät ala kasvaa yhtään tämän punertavina.

    On se vaan totta et mun puhelimessa ei ikinä lue: Jude Law soittaa.

    Mä olen varmasti kulkenut Titanicin kannella, kuunnellut viulunsoittajia. Nostanut hameenhelmaa valkoisissa pitsikäsineissä. Saanut herrasmieheltä kimpun kauden kauneimpia kukkia.

    Ostin itselleni tänään yhen maximekon kevääksi. Puolipitkät hiat, ruskeita ja mustia vaakaraitoja. Kotiin ja olovaatteet pois, maximekko päälle. Se miten se tuntu päälläkin niin mukavalta, se jäi päälle loppupäiväksi. Jos maximekoista pitäis luopua, niin mulla ei ois pian varmaan mitään puettavaa kesäisin. Olen myös pelännyt hetkeä, että mä en enää tarvitse vaatekaappia, jossa on hyllyt. Mitä mä niillä, jos mulla ei ole muita kuin mekkoja.

    Vanhat kukat on aina kamala heittää pois, miks niitä ei voi ikuistaa. Siks mä mieluiten ostankin mahdollisimman pitkäkestoisia kasveja. Annan vielä tänään yhden mahdollisuuden uudelle bonsaipuulle, tällä kertaa aurinkoisimmalla paikalla ja parhaassa ruukussa, jos näistä ois apua. Koska mua ahdistaa jo nyt mun ruukkunarsissit, joiden lakastumista joudun joku päivä katselemaan.

    Mitä jos kuivattais kukat. Mitä jos ostais vain kuivakukkia. Tai muuttas britteihin ja ostais sielä ruukkukukkia. Tai Koh Samuin saarelle, sielähän ei koskaan ois talvi. Kulkis aina hameessa ja  etelässä kukatkin kestäis ympäri vuoden. Ja istuttais sielä vaikka ulos kukkia. Jude Law takuulla löytäis mut helpommin Thaikuista kuin Läntisestä Etelä-Suomesta.