Päiväni Kate Winslettinä

    Kai sitä vaan tarvii luopuu vanhoista. Minä, minimalistinen materialisti. Kun oikeana päivänä muhun tutustuu, luulee hulluksi hamstraajaksi. Totta, jos alan teille kertomaan kaikista niistä pienistä kinderylläreistä ja pienistä ala asteella salaa kirojoitetuista viestilapuista, joilla mun kellarini lattia oli joskus täyttynyt. Jotenkin sitä on aina varmaan koittanut sitä unohtunutta lapsuutta pukea materiaksi, kun ei jotenkin ne lukemattomat äidin senkintäyteiset valokuvat tunnu riittävän.

    Mä oon miettinyt monesti syksyisin, ja ollut myös ihan varma, et tänä vuonna talvi vaan jää välistä. Ei lämpömittari laskekaan nollan alapuolelle ja me kuljetaan kaikki mekoissa aina ensi viikolla. No koskaan ei ole vielä kesä jatkunut Jouluun, joten pitää varmaan hyväksyä et tämäkin on sellainen karu totuu.

    Ei mä tuu ikinä toistamaan kellekään sanoja totally, darling. Ei, mulle ei ilmesty edes yltiömäisen auringossa makoilun avulla niitä pieniä ruskeita pisamia nenänvarteen ja kivasti juuri oikeisiin kohtiin silmien alle. Mun hiukset eivät ala kasvaa yhtään tämän punertavina.

    On se vaan totta et mun puhelimessa ei ikinä lue: Jude Law soittaa.

    Mä olen varmasti kulkenut Titanicin kannella, kuunnellut viulunsoittajia. Nostanut hameenhelmaa valkoisissa pitsikäsineissä. Saanut herrasmieheltä kimpun kauden kauneimpia kukkia.

    Ostin itselleni tänään yhen maximekon kevääksi. Puolipitkät hiat, ruskeita ja mustia vaakaraitoja. Kotiin ja olovaatteet pois, maximekko päälle. Se miten se tuntu päälläkin niin mukavalta, se jäi päälle loppupäiväksi. Jos maximekoista pitäis luopua, niin mulla ei ois pian varmaan mitään puettavaa kesäisin. Olen myös pelännyt hetkeä, että mä en enää tarvitse vaatekaappia, jossa on hyllyt. Mitä mä niillä, jos mulla ei ole muita kuin mekkoja.

    Vanhat kukat on aina kamala heittää pois, miks niitä ei voi ikuistaa. Siks mä mieluiten ostankin mahdollisimman pitkäkestoisia kasveja. Annan vielä tänään yhden mahdollisuuden uudelle bonsaipuulle, tällä kertaa aurinkoisimmalla paikalla ja parhaassa ruukussa, jos näistä ois apua. Koska mua ahdistaa jo nyt mun ruukkunarsissit, joiden lakastumista joudun joku päivä katselemaan.

    Mitä jos kuivattais kukat. Mitä jos ostais vain kuivakukkia. Tai muuttas britteihin ja ostais sielä ruukkukukkia. Tai Koh Samuin saarelle, sielähän ei koskaan ois talvi. Kulkis aina hameessa ja  etelässä kukatkin kestäis ympäri vuoden. Ja istuttais sielä vaikka ulos kukkia. Jude Law takuulla löytäis mut helpommin Thaikuista kuin Läntisestä Etelä-Suomesta.