keskiviikko 27. kesäkuuta 2012

Tästä päivästä, mä puhun vieläkin








Sain tänään töissä mitä halusin tälläkertaa. Sain meinaan vastuuta.


Tällaisena keskiviikkona, päivänä kun minä aloitan vasta viikkoni. Vietän tätä keskiviikkoa, kuin maanantaita.


Ei silti, että maanantaina ei olisi tuntunut ihan itseltään.


Paluu arkeen, kesäisestä merimaisemasta. Juhannus häistä ja siitä unelmien huvilasta.

Kun on hädin tuskin selvitty niistä viikonlopun lukemattomista itikanpuremista, ja ajattelun mahdollistamista maanantaista ja tiistaista, jotka vieti kokonaan kotona ja tietoisena siitä, että ulkona sataa, eikä edes aurinko lämmitä.


Niin minä todellakin sallin itseni:

-Käpertyä vaaleansiniseen huopaan.

-Käpertyä parhaaseen kainaloon

-Upottautua elokuviin

-Syödä enemmän herkkuja, sipsejä, kuin normaalia ruokaa

-Suunnitella tulevaa ja valittaa tästä hetkestä

-Purnata välillä kaikesta. Purnata menneestä ja huomisesta, mutta samalla tajuta, että hyvinhän mulla menee.

-Olla iloinen niistä asioista, joista vuosi sitten valitin joka päivä. Olla todellakin tyytyväinen tämän ajan arkeen.

-Jättää kamera jonnekin nurkkaan, ja olla tallentamatta tällaisia kotipäiviä. Ja sen sijaan, päivitellä täälläkin yhä viime viikonlppua, viikonlppua, josta ei puuttunut mitään.



Vaikka tänään on periaatteessa maanantai, mä suunnittelen jo viikonloppua. Koska varastin viikosta kaksi ensimmäistä päivää, kysymättä lupaa keneltäkään muulta kuin itseltäni ja tuntematta huonoa omatuntoa, mulla on mahtava viikko. Viikko joka periaatteessa loppuu jo kolmelta perjantaina.


Perinteikästä keskiviikkoa. Pysytään periaatteissa ja muistetaan maistaa kaikkia uusia kesän jäätelömakuja, myös sitä pistaasia.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti