Aamulla olin hereillä ennen kelloa. Olin valmiina lähtöön aikaisemmin. Valmiina lähtöön, ennen lähtöä.
Yleensä jäisin mieluummin kotiin. Jäisin kotiin viettämään sellaista koti aamua. Sellaista jota vietetään yhdessä, ne ovat sellaisia harvinaisia, sunnuntaimaista herkkua. Jäisin mielelläni kotiin, jos en siihen pehmeään valkoiseen untuvapetiin, niin ainakin mukavaan oloasuun, jonka kanssa asettuisin katettuun aamuiaispöytään, ilman kiirettä nousta vaihtamaan vaatteita virallisempaan.
Mutta tänään olin jo siellä missä minua tarvittiin, aikaisemmin. Ja luin tiistaipäivän uutiset istuen, paikoillani.
Olin ajoissa ja muistelin toissapäivän parasta iltaa, jonka mahdollisti ihanat pienet ihmiset, läheiset ja niin tutut, että minua ei haitannut lähteä mukaan poikaystävän vaatteissa, joissa saan oloni aina varmasti mukavaksi, vaikka muuten menisi mönkään.
Mulla on ollut tänään vapaata, vaikka olin töissä. Onhan se vaan hyvä, että tuntuu olevan vapaata enemmän kuin luulinkaan. Kokonaisen normaalin työpäivän jälkeen tuntuu, että kävin töissä ja olen taas kuin kesälomalla.
Vapaana, makaamassa jossain nurmikolla, auringossa.
Ja onhan taas pian se viikonloppu. Se viikonloppu, kun mä menen ainakin sinne mökille.
Tänään tiistaina minulla varsinkaan ei ole kiire nukkumaan. Vietän kesää, elän hetkessä taas ja herään huomenna aamulla, mukavasti päivettyneempänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti