Puhuin sunnuntai päivän yhdestä pelastajasta. Yhdestä sellaisesta, siskosta. Joka sai mut heräämän unilta, joka sai mut ulos auringonpaisteeseen.
Puhuin myös niistä metrilakuista, jotka saivat sunnuntainkin maistumaan paremmalta, varsinkin ne kirpeät.
Tosiaan, joskus yllättää migreeni, joka viä voimat ja jalat alta. Joka saa mut lopulta nukahtamaan jonnekin viileään, ja mukavan pehmeään, vaikka kuinka tietäisin ulkona olevan sellainen ihan lämmin ja riittävän kiva ilma, jopa piknikille.
Unohdin piknikit ja unien jälkeen näin Emmin vastapäätäni. Kuulin miten minua odotti vaniljajäätelö pakastimessa, suomalaisten marjojen kera. Minua myös odotti juurileivottu donitsi ja mun lemppari trippi, sellainen lila sokeriton.
Emmi, siskoni joka saa minut aina hyvälle mielelle.
Siskoni, joka on huomaavainen ja lämmin.
Emmi, jonka tarmokkuudesta ja kaikesta siitä rehellisyydestä, olen ylpeä.
Olin tosiaan taas maailmankirjoissa. Hengitin parantuneena, terveenä, tätä hyvältä tuntuvaa elämää.
Olin taas itseni, söin ja vietin ihanaa herkullista ja rauhallista iltapäivää. Söin hyvää ruokaa, jota poikaystäväni oli laittanut.
Istuin vain alas ja pukeuduin mukavasti. Mukavasti poikaystävän villapaitaan, joka ei jätä kylmäksi.
En piknikillä, mutta aivan yhtä hyvällä paikalla. Omalla pihalla, omien rakkaiden parissa.
Pitkää kesää teille ja meille toivoo Karoliina, joka vähät välittää siitä, että työpäivä loppuu aina kolmelta ja viikonloput on aina vapaalla.
Pitkää kesää teille ja meille toivoo Karoliina, joka vähät välittää siitä, että työpäivä loppuu aina kolmelta ja viikonloput on aina vapaalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti