Karoliina Männistö
Mitä varmempi mä oon siitä et millaset kengät mä haluun ni sitä enemmän mä oon valmis raottaa mun kukkaroo, mun nettipankkia.
Selailemalla tuhansia kenkiä lukuisissa shop onlineissa, sitä vaa kerää ominaisuuksia siitä mitä niilt kestävän kesän luotto kengiltä sit vaatii. Mitkä mä sit voin vaan potkasta jalkaan, mut en kumminkaan potkia menemään.
Ja aivan varma mä oon siitä et ne pitää ollaa puolipuukengät, puukengät.
Kaikki noi sivustot täälä netissä mua tänään johdattelee siihen et viimisen sivun kalliimmat tuntuu just niiltä oikeilta. Siin vikal kalleimmalla sivulla on ne -kaikille jotain- mihin jokainen ois voinu edellisten sivujen perusteella johdattua.
Sit se täydellinen pari on vaan ihan pakko saada.
Tässä taas karsitaan heikot. Ja vaiks mä oon henkisesti vahva, täs kohtaa musta tulee hyvin heikko ja mä en ees muista et mul ei oo varaa .
Ei se oo mahdollista et kun ne unelmakengät on nähny et ne jotenkin unohtuis. Jos jatkaa etsimistä ni sitä vaatii niiltä tulevilta just niitä samoja ominaisuuksia kun niiltä ykkösiltä. eikä vastaavia tietenkään löydy.
Mikään takatalvi ei hidasta mun halua löytää ja saada ne nyt.
Tänään tuhansia selaillut ja useampia kenkiä tilaillut tyttö sulattelee pussi kaupalla kotipakastemarjoja ja tekee mitä erilaisimpia pirtelösekoituksia 2012 vuoden jäätelöistä,
sekä opettelee mielessään kävelemään mitä korkeampi korkoisilla kesäkengillä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti