torstai 19. huhtikuuta 2012

Ollakko vai eikö olla? Kysyi jo Shakespeare

___________________________________________________________________________________
Karoliina Männistö






Olenko ylistänyt Applen Macbookkiani liikaa?

Olenko jo niin vanha et se on ok järjestää mary kay kutsut?

Olenko liian nuori tupperwareen?

Olenko alennustuotteiden vietävänä?

Olenko liian kiltti?

Olenko liian sinisilmäinen?

Olenko liian hesburgeri ihminen?

Olenko liian helppo tuhlaamaan viimeiset rahani mielitiettyyn?

Haluanko matkustaa Karibianmerelle?

Onko koira hyvä syy itsekseen puhumiselle ja ulkona ympyrää kiertämiselle?

No en mielestäni, vaikka mun Applen Macbook on nyt 2,5 vuoden pöydällä olon sisällä hidastunut puoleen ja  mitä, touchpad on puoliks rikki. Mä ostan uuden koneen, Applen.

No, mulla on perjantaina Mary Kay kutsut, jonne aion kutsua mm. mun äidinkin ja mun 9 vuotta nuoremman pikkusiskonkin. Mut ainoa minkä huomasin, ikäisiäni en saanut kovinkaan osallistumaan.

Olen osallistunut jo alaluokalla Tupperware kutsuille, ja tänään kysyin äidiltä tulevista mahdollisista.

Tänään mä ostin aletuootteen. Mun ei pitänyt. Piti kävellä läpi, mutta 1 neulepaita se vain kutsui mua. Mun piti säästää, mut mä sen ostin.

Kyllä, välillä olen liian kiltti. Mutta saa ja pitääkin olla.

Kyllä. Olen liian sinisilmäinen. Kaikkien niiden Dna:n töppäysten ja vaikeuksien jälkeen, joita valkoisen Lumian tilaamiseni jälkeen olen kokenut, mä vielä tämän 2 kuukauden ymmärtämättömän jälleenkoetun sähläyksen jälkeen, mä tilaan sen uudellee, tänään.

Kyllä, mä haluan juustohampurilaisen Hesburgerista, koska siinä on Hesburgerin valkoista majoneesia. Kyllä, kotitekoisista ranskalaisistani puuttuu Hesburgerin majoneesi. Kyllä, mä haluan sen valkoisen majoneesin Mac Donaldsiin, jotta Mäkin ranskalaiset ois kaikista parhaat.

Kyllä, jos pitäisi valita huomisen ruuan ja kaikista hienoimpien kenkien välillä. Valitsen ne kengät ja menen mummolaan, jos mahdollista.

No ei ole vaikea vastata. Olen kuuman ja kostean, vihreän ja tukalan, aurinkoisen ja merimaiseman ystävä, ei, ylin ystävä.

On, koska joskus yksin ollessani puhelen ja laulelen ja kyllä, minusta on hienoa kävellä puiston lintuhäkki ympäri vielä toiseen kertaan, jos kolmeenkin.


Kaikkia tän päivän heränneitä kysymyksiä en viitsi ees kirjoittaa, tulis pitkä lista. Jatkan tästä uusien istutusten astuttamisessa ja korvissani soi kiitos . Kevät, lämmin halaus ja ikuinen iso rakkaus.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti