_________________________________________________________________________________
Karoliina Männistö
Sunnuntain idols ehdokkaiden huohotuksien myötähäpeän tunteesta selvinneenä, maanantaina, minä pukeudun toisiin luottofarkkuihini kummallisen epävarmana ja
Tiedostamattani tiedostan, ja tunnustan, olen joskus tarkoittamattani ärsyttävä. Asioita suoraan ja todellakin sanon just mitä mieleen tulee. Muuten unohdan mitä ajattelen. Hidastan lauseen loppuun kun alan tajuamaan mitä lauseen alussa sanoin. Tarkoitan mitä sanon, mutta en tarkoita sitä miten sen sanoin. Kuulostaa pahalta, mutta tarkoittaa hyvää.
Osaispa kaikki rakastaa rakentavaa kritiikkiä. Kun ei voida enään kasvaa fyysisesti, niin kasvetaan kaikki yhdessä henkisesti!
Helppoa ei ole olla kaikille kaveri. Kun mulla on mun mielipide, ja mulla on mielipiteitä. Olen vahva, henkisesti.
Mulla on pari sanaa aina sun yhden sanan jälkeen. Mä oon helposti se ketä korjaa sun virheet, mut se ei tarkoita et sä oisit mitenkään väärässä.
Päätän lauseet.
Silti mä oon se joka haluaa olla kaikille hyvä.
Suvaitsevainen on toinen nimeni.
Mä sanon jos mä pidän susta. Mä kerron sullekin et mä itkin tammikuussa ekan koulupäivän jälkeen, koska luulin et mä en jaksa tutustua. Mä en jaksa olla nyt se sosiaalinen, kaveri, tutustutaanko? Aina ei jaksa tutustua.
Väkisin tutustuu koulussa. Ohimennen jos kivalta tunnut, mä halaan, en välttämättä sano mitään. Kehun sun omavärisiä hiuksia ja samalla arvostelen sun tekemää esitelmää kritiikin pakossa paskan suppeaksi. Alan pitämään susta, huomenna jo haluan olla sun kaveri ja kävelen sun kanssa samaa matkaa vessaan.
Kehun välillä jokaista. Löydän joka päivä jokaisesta jotain hyvää, mitä mussa ei ole.
Sanon viimeisen sanan.
Anteeksi, ja muistakaa,
Mä sanoin että mä pelkään et mut ymmärretään väärin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti