Jännitin viikonloppua. Oikeastaan luotin siihen, tai satasella tiesin, että huono viikonloppu ei ole tulossa. Odotettu, mutta arvaamaton.
Olin miettinyt tarpeeksi monta kertaa, mitä kaikkea kivaa sateellakin voi mökillä tehdä. Kumisaappaat ja suuret sadevaatteet päällä. Miettinyt sateeseen varustautumista jo niin paljon, että se jopa kummasti alkoi tuntua hauskalta vaihtoehdolta. Tiesin kyllä mitä teen jos aurinko paistaa.
Ihanasta perjantaista tuli hieman kiireinen, mutta perille pääsy palkitsi kaiken sen ruokakaupan kassajonottelun ja viimetingan syömättömyyden vuoksi odotetun, yhden juustohampurilaisen.
Palkinto todellakin. Sellainen suuri lahjapaketti, jota avatessa vatsassa lentelee perhosia, siitä jännityksestä, mitä siellä odottaa.
Nukuin ja voin hyvin.
Pitkänä lauantaina, sain sadetta. Sain ne kumisaappaat ja sen sadetakin. Sellaisen keltaisen, mutta poikaystävän päällä. Sain vuotavia sateensuojia, kosteita varpaita, paljon itikoita.
Mutta toisaalta sain taas hyvää seuraa sisällä, lämmitetyssä mukavassa yhteisessä mökissä. Sain Ihanan huppupäisen poikaystävän. Sain sen sateensuojan, jossa sain olla ihanasti tyytyväinen, lämpimänä. Sain lämpimän saunan ja saunanjälkeisen hyvän olon. Sain hyvin unta, valkoisten harsojen välissä.
Sunnuntaina, en kylpenyt aalloissa, mutta auringossa niinkin paljon, että aallot olisivat tehneet kyllä oikeita ihmeitä. Aurinkokylpyä, letuilla. Sellaisessa merimaisemassa, jossa pieni koira haistaa kyllä kaiken tuulen mukana tulevan tuntemattoman.
Sunnuntaina, olisin toivonut vapaapäivää maanantaille. Lomapäivää, en maanantaita.
Mutta sain niin paljon kaikkea sitä, mitä en edes osannut toivoa.
Suosittelen tällaista, vaikka viikonlopuksi.
Viikonloppua, josta tulee kokonaan sellainen, nimittäin,
Vailla vertaistaan!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti