Puristettiin kädestä lujaa. Rakastettiin vieläkin kovemmin.
Ihasteltiin jo aamulla luontoa, perinteisesti, matkalla töihin.
Kuljettiin ylpeänä siitä mitä on, eikä turhaan kitisty siitä mitä ei ole.
Oltiin tyytyväisiä. Tyytyväisiä kesästä. Rakkaista. Ihanista pienistä ystävistä, jotka ovat paljon. Sellaisista ystävistä, jotka ovat iso juttu, ja jonka kanssa pelkkä mehujään syöminenkin, on vaan niin ihanaa. Ja mikä parempaa, tällaisten ystävien kanssa, kuin karvaisten ystävien kesken pieni helteessä loikoilu, sopivilla kesän herkuilla.
Hengitelttiin kesäilmaa oikein hymy huulilla, ja käsi kädessä.
Oltiin enemmän tyytyväisiä kotiin, ja kotikaupunkiin. Löydettiin vain ne hyvät puolet.
Syötiin hyvin, ja sitäkin hyvemmässä seurassa.
Autettiin rakasta siskoa kiperässä tilanteessa, hymyissä suin.
Mietiskeltiin, miten hyvältä punaviini maistuu, lasissa.
Oltiin onnellisia, ja aika vaatimattomia.
Vaatimattomasti, tukka pitkään jo ponnarilla ja helteet huulilla. Ollaan ihmeissään ja kiitollisia kaikista ihanista ja pienistä, ihmisistä.
Se on moikkis.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti