Ex temporee kalareisulle. Puoli tuntia autossa, ja perillä. Järvimaisemassa, idyllissä, yhdessä mummolassa.
Katetussa kalakeittopöydässä, josta ei puuttunut edes se mummon marjamehu.
Veneestäkään ei puuttunut mitää. Kalastus kun jätettiin sen haltsaaville, komeille miehille, keskityimme olennaiseen.
Käytimme ajan oikeastaan erittäin hyvin. Me periaatteessa unohdimme ne miehet ja sen, että vene oikeasti keinui niissä aalloissa ja siinä menossa hurjasti. Me unohdimme ne keltaiset pistävät muurahaiset, ja sen, että tänään tosiaan on vasta torstai.
Sellainen torstai joka tuntui perjantailta. Torstai, joka mahdollisti sen parin tunnin ajan keskittyä suunnittelemaan loppukesää, loppukesän viikonlopuuja ja varsinkin ensiviikon jazzpiknikkiä.
Maisemia unohtamatta.
Suomi, on se kaunis maa.
Ystävät, on ne niin ihania, Sellaiset jotka ansaitsee huutomerkin.
Ja vesi, on se hieno elementti, vaikka ne kalat siellä osaavatkin välillä olla kovasti piilossa.
Hyvää tulevaa viikonloppua. Ollaan jo perjantai fiiliksissä, ja Jazzzzataaan , kun siihen täällä Porissa nyt on ainakin mahdollisuus. Paul Anka, Aaron Neville ja Paloma Faith. Täältä me tullaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti