keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

tavallaan mä pyöritän mun arkea, enemmän kuin se mua.


Vaikka tosiaan välillä harmittaa vietävän paljon se, kun tuntuu, että ei tapahdu mitään. Arki kulkee joka työpäivän jälkeen samalla lailla. Mitä niitä nyt on, ruoanlaitto, ruokakauppa, ehkä illalla joku vuokra elokuva, jonka totean edellisen kaltaiseksi, paskaksi.


Jos hyvin käy, on lämmin ilma, ja ulkona tarkenee.


Ainoa varma tässä suomen kesässä oikeiastaan on, että jäätelö maistuu, sateellakin.


Jäätelö maistuu, kotona, kahviloissa, ja töissäkin.



Tänään olen vain pyörinyt, jos vesisateessa, myös pää pyörällä kaikesta.


Elämä on ihanaa, aika kliseisen kuuloista, mutta tänään, mun mielestä, ihan totta.


Jos uusi työpöytä piristää ja parantaa toivottavasti tarvittavaa motivaatioita opiskeluun taas tossa kuukauden kuluttua, niin myös suurta piristystä joka päivä antaa mun oma Juhani.


On se vaan kumma, kuinka paljon välillä teke mieli päästä niin paljon halaamaan kesken työpäivän ja on valmis vaikka jättämään työt sikseen, jotta näin tapahtuisi.


Näitä tällaisia arjen asioita , jotka oikeesti tekee siitä kaiken sen mielikuvituksen puutteen keskellä kuitenkin sitä parasta ja korvaamatonta, ei saa unohtaa, eikä vähätellä.



Muistetaan kuinka tärkeitä pikkuasiat on, eikä kiukutella.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti