maanantai 23. heinäkuuta 2012

Minä, joka annan itseni nyt olla, mikä muukaan, kuin oma itseni. Ja tää on valehtelematta parasta!








Jazz illat ovat nyt ohi.


Ei enään ex temporee, " Mitä tänään?" Kadulleko?


Yksin , kaksin, tai hyvällä porukalla. Paljon tuttuja ja mikä hienoa, tuntemattomia.


Hienoja esiintyjiä, pääosin kyllä sellaisia, joista en ollut ennen kuullutkaan.Mikä tekee tästä vielä jännempää.

Mutta tämä ilta kuului Asalle. Esiintyjälle, joka on omaa laatuaan.


Tähän tyyliin, tukka nutturalla. Monta päivää festarikiharoilla. Tuntui, että päivä päivältä, se vain näytti paremmalta. Kiharammalta.


Ehkä se on vain helppoa, niin hiuksien, kuin vaatteidenkin kanssa.


Et osaa ottaa oikeesti, rennosti.


Ei turhaan mieti ja pähkäile. Antaa roikkua jos roikkuu.Ja antaa todellakin olla tukan sekaisin.


Antaako sen anteeksi festarit vai minä?


Koska minä olin luonnollisimmillani juuri porin jazzeilla, ja toivon, että nytkin maanantaina, ja oikeesti vielä kahden viikonkin kuluttua koulun penkilläkin,  näytän tältä.


Jonkunmielestä huolitetulta. Kun taas omasta mielestäni, olen jättänyt kaiken tekemättä.


Vietän maanantaini, hyvinkin helposti, tekemättä mitään.


Edes hiuksilleni.


Vietän vielä vapaa päivää!


En Jazz kadulla, mutta jossain muualla, missä pysyn viimeviikon fiiliksissä,


Jopa yön unissakin.


Sillä mulla ja veikkaan että jokaisella, oli aivan mahtavaa!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti