Ja todellakin, silläkin uhalla että Suomen sää heittää vettä meidän kaikkien niskaan, mä pukeudun hameeseen.


Ei jazzfestareita ilman teemaan sopivaa hametta. Ei Kirjurinluodon konserttia.


Jossa meitä viihdytetään. Parhaallaa mahdollisella musiikilla, jota 71 vuotias Paul Anka voi meille soittaa. Juuri sellaisella, joka sopi tähän päivään. 


Meistä huomasi, että vietimme tätä, kuin viimeistä päivää vietetään. Kaikkien naamassa näkyi tämä viikko ja tieto, että se on nyt tässä, tältä kesää.


Meinaan Jazzit ja jazzviikko.


Oli Lauantai.



Meillä oli aikaa. Ja minulla, jopa niin paljon siinä migreenissäni, että sain tilaa nukkua.Sen verran, että hetken jossain muualla olon jälkeen, minulle maistui taas herkut.  

Musiikki, ystävät, rakas, aurinko ja hyvä mieli.


Tämä päivä oli todellakin pitkä, ja kaiken sen arvoinen.


Mutta loppui kuitenkin lyhyeen.


Tiistain arjenaloitus-tuskissa mökkiviikonloppua jo suunnittelee Karoliina, 


ja yrittää todellakin venyttää sitä mahdollisimman monella extrapäivällä.


Ei annete kesän uhitella loppuaan, vaan odotellaan sitä helleviikonloppua

Adios!