Tää viikko menee nopeasti. Ihan varmasti, sillä niinhän kaikki sellaiset, joihin kuuluu paljon mukavaa tekemistä. Suunnittelemattomasti koko ajan menossa.
Vaikka vasta on maanantai, mä muistan jo sen, miltä tuntuu tää kaupunki, kun Jazzit on ohi. Tän viikon maanantai on todellakin erilainen kuin ensiviikon maanantai. Ensiviikon maanantai, kun kaupunki hiljenee enemmän kuin entiselleen.
Eilenkin sunnuntaina jazzia. Ohimennen vaan oikeastaan sitä aitoa jazzmusiikkia. Ja oikein kuuntelemaan jotain muuta. Jotain kavereiden soittamaa, kavereiden laulamaa.
Musiikkia, joka oli lepposaa. Sellaista joka sai minut ja seurueeni viihtymään teltassa ja sen ulkopuolellakin, vaikka sateli vettä.
Sellaista musiikkia, joka toi paikalle myäs sattumalta monia muita ihmisiä. Tuttuja ja hauskasti erilaisia.
Sellainen duo, joka tiesi mitä tekee. Itsevarmuudella. Hyvällä fiiliksellä.
Mä vietän näitä päiviä koko ajan toinen jalka etelärannassa. Sen tekee vielä helpoksi, kun asuu kulman takana.
Unohtamatta tietenkään tätä pientä olentoa kotona. Rakasta olentoa, joka odottaa aina kotiin. Joka on aivan varmasti vastassa. Joka ei koskaan kyllästy meihin ja jolla riittää myös itsevarmuutta, ehkä liikaakin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti