Eilinen oli tosiaankin niin kiireinen, että aikaa puhelimelle ei kameraa enempää liiennyt. Se sulki pois uutiset ja muun netin käytön. Minua ei haitannut. Todellakin päivä täynnä tapahtumaa, ilman yhtään huolta, huolta yhtään mistään.
Paljon ystäviä, erilaisia. Vanhoja ystäviä koulusta, uusia töistä. Siskoja ja niiden koulukavereita. Poikakaveri ja poikakaverin ystäviä. Uuden ystävän pikkuveli.
Kaikki ystävät ja vähemmän tutut. Vaikka emme ehdi löytää aikaa toisillemme, niin usein kuin ennen, kyllä me aina keritään käymään yhdessä hörppäämässä jotain, jossain aurinkoisella kahvilaterassilla. Vaihdamme sitten vaikka ne puolen vuoden kuulumiset, niin kuin minä Jennin kanssa tein.
Aloitamme koirista. Käymme Juhannuksen tapahtumissa, polttareissa, häissä, mökillä, entisissä töissä ja löydämme tämän hetken. Meidät, istumassa yhdessä. Tässä, iloisina. Onnellisina.
Elämän eteenpäin kuljettaneina.
Aikaa vierähtää muutama tunti nopeasti, mutta meillä ei ole tällaisena hiostavana kesäperjantaina mikään kiire mihinkään.
Emme unohda toisiamme, vaikka emme näkisikään, kuin vasta pakkasilla.
Sovitaan, että nähdään heti uudelleen.
Kun löydämme jonkun samanlaisen yhteisen ajan.
Yhteisen, perjantain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti